Ero sivun ”Saksan matkasanakirja” versioiden välillä

Saksan kielessä kaikki [[substantiivi]]tsubstantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Substantiiveillä on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Neutreja voidaan kutsua myös suvuttomiksi sanoiksi. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, nominatiivin artikkeli on feminiinissä ''die'', neutrissa ''das'', maskuliinissa ''der'' ja kaikkien sukujen monikossa ''die''. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ''ein'' ja feminiinissä ''eine''. Monikolla ei ole epämääräistä artikkelia. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.

Jos positiivissa oleva [[adjektiivi]] esiintyy lauseessa yksin eli [[predikatiivi]]napredikatiivina, se ei koskaan taivu, ei myöskään monikossa (superlatiivi kuitenkin taipuu myös predikatiivissa). Välittömästi substantiivin edessä oleva adjektiivi eli attribuutti sen sijaan taipuu aina. Attribuuttiadjektiiveja taivutetaan kahdella tavalla. Niin sanotussa heikossa taivutuksessa sanan suku, luku tai sija näkyy substantiivia edeltävässä pronominissa tai artikkelissa, minkä vuoksi sen ei tarvitse näkyä adjektiivissa. Niin sanotussa vahvassa taivutuksessa sanan suku, sija tai eräissä tapauksissa lukukaan ei näy substantiivissa, eli sen edellä ei ole artikkelia tai pronominia, minkä vuoksi suvun puolestaan täytyy näkyä adjektiivissa. Adverbit ovat saksassa samat kuin adjektiivien taipumattomat perusmuodot ja käyttäytyvät myös melkein samalla tavalla.

[[Verbi|Verbejä]] voi taivuttaa kuudessa persoonassa viidessä aikamuodossa: [[preesens]], [[imperfekti]] (oik. [[preteriti]]), [[perfekti]], [[pluskvamperfekti]] ja [[futuuri]]. Preesens ilmaisee luonnollisesti parhaillaan tapahtuvaa toimintaa. Preesensiä käytetään myös muun muassa historian kertomuksissa niin sanottuna historiallisena preesensinä eli tapahtuma on menneessä ajassa, mutta tapahtumaa kuvatessa käytetään preesensiä. Preesensiä voi myös käyttää futuurina, jos lauseessa on tulevaisuuteen viittaava ajan määre. Futuuri voidaan myös muodostaa ''werden''-apuverbillä (''ich werde es machen'' 'tulen tekemään/aion tehdä sen'). Saksan kielessä [[imperfekti]]äimperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä, esimerkiksi kertomuksissa ja selonteoissa, jolloin tapahtumat käsitetään loppuunsuoritetuiksi, eikä niillä ole yhtymäkohtaa nykyhetkeen. Kielitieteellisesti imperfekti vastaa todellisuudessa preteritiä. Puhutussa kielessä käytetään menneestä ajasta puhuttaessa useimmiten perfektiä. Se ilmaisee samalla, että jokin asia on tehty loppuun. Pluskvamperfekti kääntyy suomeksi pluskvamperfektinä (''ich hatte es gemacht'' 'olin tehnyt sen').

Eriäviksi yhdysverbeiksi kutsutaan verbejä, jotka koostuvat etuliitteestä (kuten ''ein'', ''an'' tai ''zurück'') ja varsinaisesta verbistä. Jos eriävä yhdysverbi on päälauseen predikaattina, sen verbiosa taipuu normaalisti, mutta etuliite sijaitsee lauseen lopussa (esim. ''Ich '''nehme''' das Buch '''mit''''' 'Otan kirjan mukaan'). Jos taas yhdysverbi ei ole predikaattina, sijaitsee koko yhdysverbi yhteenkirjoitettuna lauseen lopussa [[infinitiivi]]ssäinfinitiivissä (esim. ''Kannst du später '''anrufen'''?'' 'Voitko soittaa myöhemmin?'), kuten myös sivulauseessa (''Er ist sicher, dass Maria jetzt '''ankommt'''. ''<nowiki/>'Hän on varma, että Maria saapuu nyt').

Saksan kielessä on myös joukko refleksiiviverbejä, joiden toiminta kohdistuu tekijään itseensä, kuten verbi ''sich waschen'' (’peseytyä’). Niihin liittyy refleksiivipronomini ''sich'', joka taipuu persoonamuodoissa yleensä [[akkusatiivi]]ssaakkusatiivissa (esim. ''Ich muss '''mich'''<nowiki> beeilen '</nowiki>''Minun pitää kiirehtiä)'',''' '''''mutta joissain harvoissa tapauksissa [[datiivi]]ssadatiivissa''''' '''''(esim. ''Was stellst du '''dir''' vor''? 'Mitä kuvittelet?). Epäsäännöllisesti taipuvia verbejä, joista useimpia kutsutaan myös vahvoiksi verbeiksi, on paljon.

Sijamuodot ovat [[nominatiivi]] (perusmuoto), [[akkusatiivi]], [[datiivi]] ja [[genetiivi]]. Substantiivit, adjektiivit, ja jotkut pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Useimmilla substantiiveilla yksikön nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi ovat kuitenkin yhtäläisiä (poikkeuksena ns. heikot maskuliinit), ja eroa näiden muotojen välillä on vain [[artikkeli (kielioppi)|artikkelissa]] sekä sanaan mahdollisesti liittyvissä adjektiiveissa. Genetiivissä maskuliini- ja neutrisukuisilla sanoilla on pääte ''-''(e)s (dat. ''dem Haus''; gen. ''des Haus'''es'''''); feminiinisukuisilla sanoilla yksikön genetiivikin on yhtäläinen datiivin kanssa (nom./akk. ''die Frau'' 'nainen', dat./gen. ''der Frau''). Monikon datiivi eroaa muista monikon sijamuodoista n-päätteellään (nom./akk. ''die Häuser'', gen. ''der Häuser'', dat. ''den Häuser'''n'''''), mutta jos monikon perusmuodossa on jo n-pääte tai s-pääte, monikon kaikki muodot ovat samanlaisia ja vain artikkelin tai adjektiivin taivutus erottaa muodot. Vakiintuneissa sanonnoissa maskuliinin ja neutrin yksikön datiivimuodon lopussa voi lisäksi esiintyä vanhahtava e-pääte: ''zu Haus'''e''''' 'kotona', ''auf dem Land'''e''''' 'maa(seudu)lla'. Genetiivi korvataan puhekielessä usein von-prepositiota käyttämällä.