Ero sivun ”Saksan matkasanakirja” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 62:
==Kielioppi==
Kieliopiltaan saksa on melko konservatiivinen germaaninen kieli. Saksassa on edelleen esimerkiksi kolme sukua, toisin kuin ruotsissa ja hollannissa, joissa maskuliini ja feminiini ovat yhtyneet ja englannissa, jossa sukuerottelu on kadonnut.
=== Sanajärjestys ===
Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia. Sanajärjestys muuttuu käänteiseksi hyvin monissa eri tapauksissa. Kysymyslause on käänteinen, paitsi jos se alkaa subjektilla. Erikoisuutena saksan kielessä verbit hyppäävät alisteisissa sivulauseissa eli alistuskonjunktioiden aloittamissa lauseissa, relatiivilauseissa tai epäsuorissa kysymyslauseissa loppuun. Esimerkiksi ''Fritz sagt, dass ich fröhlich bin'' = Fritz sanoo, että minä iloinen olen.
=== Substantiivit ===
[[Tiedosto:NamibiaDeutscheSprache.jpg|thumb|Saksankielisiä kylttejä Namibiassa.]]
Saksan kielessä kaikki [[substantiivi]]t kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Substantiiveillä on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Neutreja voidaan kutsua myös suvuttomiksi sanoiksi. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, nominatiivin artikkeli on feminiinissä ''die'', neutrissa ''das'', maskuliinissa ''der'' ja kaikkien sukujen monikossa ''die''. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ''ein'' ja feminiinissä ''eine''. Monikolla ei ole epämääräistä artikkelia. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.
=== Adjektiivit ===
Jos positiivissa oleva [[adjektiivi]] esiintyy lauseessa yksin eli [[predikatiivi]]na, se ei koskaan taivu, ei myöskään monikossa (superlatiivi kuitenkin taipuu myös predikatiivissa). Välittömästi substantiivin edessä oleva adjektiivi eli attribuutti sen sijaan taipuu aina. Attribuuttiadjektiiveja taivutetaan kahdella tavalla. Niin sanotussa heikossa taivutuksessa sanan suku, luku tai sija näkyy substantiivia edeltävässä pronominissa tai artikkelissa, minkä vuoksi sen ei tarvitse näkyä adjektiivissa. Niin sanotussa vahvassa taivutuksessa sanan suku, sija tai eräissä tapauksissa lukukaan ei näy substantiivissa, eli sen edellä ei ole artikkelia tai pronominia, minkä vuoksi suvun puolestaan täytyy näkyä adjektiivissa. Adverbit ovat saksassa samat kuin adjektiivien taipumattomat perusmuodot ja käyttäytyvät myös melkein samalla tavalla.
=== Verbit ===
[[Verbi|Verbejä]] voi taivuttaa kuudessa persoonassa viidessä aikamuodossa: [[preesens]], [[imperfekti]] (oik. [[preteriti]]), [[perfekti]], [[pluskvamperfekti]] ja [[futuuri]]. Preesens ilmaisee luonnollisesti parhaillaan tapahtuvaa toimintaa. Preesensiä käytetään myös muun muassa historian kertomuksissa niin sanottuna historiallisena preesensinä eli tapahtuma on menneessä ajassa, mutta tapahtumaa kuvatessa käytetään preesensiä. Preesensiä voi myös käyttää futuurina, jos lauseessa on tulevaisuuteen viittaava ajan määre. Futuuri voidaan myös muodostaa ''werden''-apuverbillä (''ich werde es machen'' 'tulen tekemään/aion tehdä sen'). Saksan kielessä [[imperfekti]]ä käytetään yleensä vain kirjakielessä, esimerkiksi kertomuksissa ja selonteoissa, jolloin tapahtumat käsitetään loppuunsuoritetuiksi, eikä niillä ole yhtymäkohtaa nykyhetkeen. Kielitieteellisesti imperfekti vastaa todellisuudessa preteritiä. Puhutussa kielessä käytetään menneestä ajasta puhuttaessa useimmiten perfektiä. Se ilmaisee samalla, että jokin asia on tehty loppuun. Pluskvamperfekti kääntyy suomeksi pluskvamperfektinä (''ich hatte es gemacht'' 'olin tehnyt sen').
Eriäviksi yhdysverbeiksi kutsutaan verbejä, jotka koostuvat etuliitteestä (kuten ''ein'', ''an'' tai ''zurück'') ja varsinaisesta verbistä. Jos eriävä yhdysverbi on päälauseen predikaattina, sen verbiosa taipuu normaalisti, mutta etuliite sijaitsee lauseen lopussa (esim. ''Ich '''nehme''' das Buch '''mit''''' 'Otan kirjan mukaan'). Jos taas yhdysverbi ei ole predikaattina, sijaitsee koko yhdysverbi yhteenkirjoitettuna lauseen lopussa [[infinitiivi]]ssä (esim. ''Kannst du später '''anrufen'''?'' 'Voitko soittaa myöhemmin?'), kuten myös sivulauseessa (''Er ist sicher, dass Maria jetzt '''ankommt'''. ''<nowiki/>'Hän on varma, että Maria saapuu nyt').
Saksan kielessä on myös joukko refleksiiviverbejä, joiden toiminta kohdistuu tekijään itseensä, kuten verbi ''sich waschen'' (’peseytyä’). Niihin liittyy refleksiivipronomini ''sich'', joka taipuu persoonamuodoissa yleensä [[akkusatiivi]]ssa (esim. ''Ich muss '''mich'''<nowiki> beeilen '</nowiki>''Minun pitää kiirehtiä)'',''' '''''mutta joissain harvoissa tapauksissa [[datiivi]]ssa''''' '''''(esim. ''Was stellst du '''dir''' vor''? 'Mitä kuvittelet?). Epäsäännöllisesti taipuvia verbejä, joista useimpia kutsutaan myös vahvoiksi verbeiksi, on paljon.
==== Numeraalit ====
Numeraalit 1–20 sekä tasaluvut sanotaan samassa järjestyksessä kuin suomessa, mutta numero 21:n kohdalla järjestys muuttuu: ykköset sanotaan ennen kymmeniä. Esimerkiksi luku 21 on saksaksi ''einundzwanzig'' (kirjaimellisesti "yksi ja kaksikymmentä").
==== Tapaluokat ====
'''Tapaluokkia''' eli '''moduksia''' on kolme: indikatiivi, konjunktiivi ja imperatiivi eli käskymuoto. Indikatiivi esittää asian varmana väitteenä. Konjunktiivin preteritiä käytetään konditionaalina sekä päälauseessa että konjunktiolla ''wenn'' 'jos' alkavassa sivulauseessa (''ich '''wäre''''' 'olisin'; ''ich '''wäre''' gewesen'' 'olisin ollut'). Näin konjunktiivia käyttävät modaaliset lähinnä apuverbit ''sollen'', ''wollen'', ''dürfen'', ''müssen'', ''können'' ja verbit ''haben'' ja ''sein''. Muilla verbeillä konditionaalivirkkeen päälause muodostuu ''werden''-verbin konjunktiivin preteritillä (''würde'') ja pääverbin perusmuodolla (''ich '''würde''' es machen'' 'tekisin sen'), sivulauseessa sen sijaan voi käyttää pelkkää pääverbin konjunktiivin imperfektiä, mutta rakenne ''würde'' + infinitiivi on myös mahdollinen (''wenn ich es machte''; ''wenn ich es machen würde'' 'jos tekisin sen'). Menneen ajan konditionaalivirke muodostuu aina konjunktiivin pluskvamperfektillä (''ich hätte es gemacht, wenn ich Zeit gehabt hätte'' 'olisin tehnyt sen, jos minulla olisi ollut aikaa').
Konjunktiivin preesensiä ja perfektiä käytetään lähinnä vain kirjakielisessä epäsuorassa esityksessä, ja sillä ei oteta kantaa asian todenperäisyyteen (''Der Premierminister sagt, es '''gehe''' der Ökonomie gut'' 'pääministerin mukaan taloudella menee hyvin').
=== Sijamuodot ===
Sijamuodot ovat [[nominatiivi]] (perusmuoto), [[akkusatiivi]], [[datiivi]] ja [[genetiivi]]. Substantiivit, adjektiivit, ja jotkut pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Useimmilla substantiiveilla yksikön nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi ovat kuitenkin yhtäläisiä (poikkeuksena ns. heikot maskuliinit), ja eroa näiden muotojen välillä on vain [[artikkeli (kielioppi)|artikkelissa]] sekä sanaan mahdollisesti liittyvissä adjektiiveissa. Genetiivissä maskuliini- ja neutrisukuisilla sanoilla on pääte ''-''(e)s (dat. ''dem Haus''; gen. ''des Haus'''es'''''); feminiinisukuisilla sanoilla yksikön genetiivikin on yhtäläinen datiivin kanssa (nom./akk. ''die Frau'' 'nainen', dat./gen. ''der Frau''). Monikon datiivi eroaa muista monikon sijamuodoista n-päätteellään (nom./akk. ''die Häuser'', gen. ''der Häuser'', dat. ''den Häuser'''n'''''), mutta jos monikon perusmuodossa on jo n-pääte tai s-pääte, monikon kaikki muodot ovat samanlaisia ja vain artikkelin tai adjektiivin taivutus erottaa muodot. Vakiintuneissa sanonnoissa maskuliinin ja neutrin yksikön datiivimuodon lopussa voi lisäksi esiintyä vanhahtava e-pääte: ''zu Haus'''e''''' 'kotona', ''auf dem Land'''e''''' 'maa(seudu)lla'. Genetiivi korvataan puhekielessä usein von-prepositiota käyttämällä.
==Matkasanasto==
| |||