Ero sivun ”Italian matkasanakirja” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty ääntämys |
lisäys |
||
Rivi 44:
==Kielioppi==
==Kielioppi==
===Nominit===
====Substantiivit====
Italian [[substantiivi|substantiiveilla]] on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan suvun voi jokseenkin päätellä sen viimeisestä kirjaimesta: ''-o''-päätteiset sanat ovat yleensä maskuliineja, ja ''-a''-päätteiset sanat feminiinejä. Sen sijaan ''-e''-päätteiset substantiivit voivat olla kumpaa sukua tahansa. Myös jotkin merkitykset vaikuttavat sanan sukuun: esimerkiksi useimmat maat ovat feminiinejä ja kielet maskuliineja. Samaten miespuolista olentoa tai ammatinharjoittajaa kuvaavat sanat ovat yleensä maskuliineja, ja naispuolista olentoa tai ammatinharjoittajaa kuvaavat sanat feminiinejä. Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien ja pronominien valintaan, sekä adjektiivien taipumiseen. Maskuliinien säännöllinen monikko muodostetaan korvaamalla pääte ''-o'' päätteellä ''-i'' ja feminiinien pääte ''-a'' päätteellä ''-e''. Pääte ''-e'' korvataan päätteellä ''-i'' molemmissa suvuissa.
====Artikkelit====
Italian kielessä käytetään yhtätoista eri artikkelia, riippuen sanan suvusta, luvusta ja äänneasusta seuraavasti:
Epämääräiset artikkelit:
*Maskuliinin yksikkö: ''un'' (''uno'' jos sana alkaa ”epäpuhtaalla” konsonantilla<sup>2</sup>)
*Feminiinin yksikkö: ''una'' (''un’'' jos sana alkaa vokaalilla)
Määräiset artikkelit:
*Maskuliinin yksikkö: ''il'' (''lo'' ennen epäpuhdasta konsonanttia, ''l''' ennen vokaalia)
*Maskuliinin monikko: ''i'' (''gli'' ennen epäpuhdasta konsonanttia tai vokaalia)
*Feminiinin yksikkö: ''la'' (''l’'' ennen vokaalia)
*Feminiinin monikko: ''le''
====Adjektiivit====
Italiassa adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa ja ne ovat usein pääsanansa jäljessä kuten romaanisissa kielissä yleensä. Adjektiivien vertailumuotoja voi muodostaa sekä sanoilla ''più'' (enemmän) että ''meno'' (vähemmän). Useiden adjektiivien muodot ovat kuitenkin epäsäännöllisiä, kuten ''meglio'' (parempi) ja ''peggio'' (huonompi).
====Lukusanat====
Italian kielen kardinaalilukusanat ovat taipumattomia, paitsi ''yksi'', joka toimii artikkelina edeltäessään substantiivia ja taipuu siten substantiivin mukaan. Laskettaessa käytetään muotoa ''uno''.
Sana milione (miljoona) ja sitä suurempien lukujen nimitykset ovat italiassa substantiiveja ja taipuvat monikossa. Tuhat ''mille'', jolla on epäsäännöllinen monikko ''mila'', vaihtaa sukuaan monikossa, joka onkin oikeastaan yksikkömuoto.
Kaikki lukusanat kirjoitetaan yhteen ilman välejä, esim. ''quattromilacinquecentoquarantotto'' 4548.
<u>Italian kardinaalilukusanat:</u>
*0 - 10: zero, uno, due, tre, quattro, cinque, sei, sette, otto, nove, dieci
*11 - 19 undici, dodici, tredici, quattordici, quindici, sedici, diciassette, diciotto, diciannove
*20 - 29: venti, ventuno, ventidue, ventitré, ventiquattro, venticinque, ventisei, ventisette, ventotto, ventinove
*30 - 90: trenta, quaranta, cinquanta, sessanta, settanta, ottanta, novanta
*100 - 1 000 000: cento, mille, diecimila, centomila, un milione
Järjestysluvut muodostetaan useimmiten ottamalla pois lukusanan viimeinen kirjain ja lisäämällä perään ''-esimo'' maskuliinille ja ''-esima'' feminiinille. Jos kymmenlukuun liittyy numero ''tre'' tai ''sei'', viimeistä kirjainta ei jätetä pois. Järjestysluvuilla yhdestä kymmeneen on omat nimensä. Järjestysluvun 1000. monikko on säännöllinen, toisin kuin kardinaaliluvun.
<u>Italian järjestyslukusanat (vain maskuliini):</u>
*1 - 10: primo, secondo, terzo, quarto, quinto, sesto, settimo, ottavo, nono, decimo
*11 - 19: undicesimo, dodicesimo, tredicesimo, quattordicesimo, quindicesimo, sedicesimo, diciassetesimo, diciottesimo, diciannovesimo
*20 - 29: ventesimo, ventunesimo, ventiduesimo, ventitreesimo, ventiquattresimo, venticinquesimo, ventiseiesimo, ventisettesimo, ventottesimo, ventinovesimo
*30 - 90: trentesimo, quarantesimo, cinquantesimo, sessantesimo, settantesimo, ottantesimo, novantesimo
*100 - 1 000 000: centesimo, millesimo, diecimillesimo, centomillesimo, milionesimo
====Pronominit====
=====Persoonapronominit=====
Persoonapronomineissa erotetaan maskuliini ja feminiini yksikön ja monikon kolmannessa persoonassa.
{| rules=all style="text-align: center; border: 1px solid darkgray;" cellpadding=3
|
! colspan="2" | '''1. persoona'''
! colspan="4" | '''2. persoona'''
! colspan="4" | '''3. persoona'''
|-
|
! rowspan="2" | '''Yksikkö'''
! rowspan="2" | '''Monikko'''
! colspan="2" | '''Sinuttelu'''
! colspan="2" | '''[[Teitittely]]'''
! colspan="2" | '''Maskuliini'''
! colspan="2" | '''Feminiini'''
|-
|
| '''Yksikkö'''
| '''Monikko'''
| '''Yksikkö'''
| '''Monikko'''
| '''Yksikkö'''
| '''Monikko'''
| '''Yksikkö'''
| '''Monikko'''
|-
| '''[[Nominatiivi]]'''
| io
| noi
| tu
| voi
| Lei
| Loro
| lui (egli, esso)
| loro (essi)
| lei (ella, essa)
| loro (esse)
|-
| '''[[Akkusatiivi]]'''
| mi
| ci
| ti
| vi
| La
| Le
| lo
| li
| la
| le
|-
| '''[[Datiivi]]'''
| mi
| ci
| ti
| vi
| Le
| Loro
| gli
| loro
| le
| loro
|-
| '''[[Prepositionaali]]'''
| me
| noi
| te
| voi
| Lei
| Loro
| lui
| loro
| lei
| loro
|}
Huomautuksia:
*''egli/ella'' ja ''esso/essa/essi/esse'' ovat harvinaisia ja kuuluvat nykyään lähinnä kirjakieleen.
<!--*2nd person Nom. is ''tu'' for informal, ''Lei'' for formal since [[1940s]], by etymology with German (previously, ''voi'' was used as a formal singular, as in French usage). ''lei'' (third person singular) and ''Lei'' (second person singular formal) are pronounced the same but written as shown. Formal ''Lei/Loro'' take third-person conjugations.
*Accusative ''mi, ti, ci,'' and ''vi'' become ''me, te, ce,'' and ''ve'' when emphasized.
*Accusative ''lo'' and ''la'' contract to ''l''' before a vowel or ''h''.
*Dative ''mi, ti, ci,'' and ''vi'' become ''me, te, ce,'' and'' ve'' when emphasized or when preceding an accusative pronoun.
*Dative ''gli'' combines with Accusative ''lo, la, li,'' and ''le'' to form ''glielo, gliela, glieli,'' and ''gliele''.
* Lui is accusative case in formal and written Italian, in the spoken language often but not always replace egli in the subject pronoun role. The same thing happens with loro/essi.
* When used as subject, pronouns are usually omitted.
(Compare [[German language|German]] ''Sie''.)
-->
=====Indefiniittipronominit=====
Monilla indefiniittipronomineilla on sekä maskuliininen että feminiininen muoto.
=====Possessiivipronominit=====
Possessiivipronominit eivät taivu omistajan vaan omistettavan asian suvun ja luvun mukaan.
===Verbit===
{{kesken|Verbintaivutuksesta voisi kertoa enemmän mm. esimerkkisanojen ja taulukoiden avulla.}}
Italian verbioppi on hyvin rikas, kuten muidenkin romaanisten kielten. Tapaluokkia ovat [[indikatiivi]], [[konjunktiivi]], [[konditionaali]] ja [[imperatiivi]], joista kaikki paitsi imperatiivi taipuvat lukuisiin aikamuotoihin: indikatiivissa kahdeksaan, konjunktiivissa neljään, konditionaalissa kahteen ja imperatiivissa vain yhteen. Lisäksi verbeillä on nominaalimuotoja, kuten [[gerundi]], partisiipit ja infinitiivit.
Konditionaali ilmaisee ehdollista tekemistä, kuten muissakin kielissä. Sivulauseessa täytyy käyttää konjunktiivin, ei indikatiivin imperfektiä, kuten ruotsissa, englannissa tai ranskassa, eikä konditionaalia, kuten suomessa.
[[Konjunktiivi]]a käytetään nimensä mukaisesti usein konjunktioiden (kuten ''che'', ''se'', ''perché'', ''affinché'') yhteydessä, sekä ilmaisemaan olettamusta tai epäilystä asiassa, kuitenkin vain sivulauseessa.
Kuten muissakin sukulaiskielissä, italiassa on olemassa aktiivi ja passiivi. Kaikkia aikamuotoja ja moduksia voi käyttää molemmissa, joskaan se ei ole aina tarpeellista.
Verbit jaotellaan kolmeen ryhmään infinitiivimuodon päätteen perusteella; -''are, -ere ''ja ''-ire -''verbeihin. Taivutusluokka vaikuttaa mm. verbin persoona- ja aikamuototaivutukseen. Lisäksi on olemassa muutamia verbejä, kuten ''porre (asettaa) ''ja ''tradurre (kääntää), ''joiden infinitiivimuoto poikkeaa normaalista.
Italian kielessä on monia epäsäännöllisiä verbejä, joista ylivoimainen enemmistö kuuluu toiseen taivutusluokkaan.
===Lauseoppi===
Italian perussanajärjestys on SPO eli subjekti-predikaatti-objekti: ''(Io) amo le notti'' (”Rakastan öitä”). Objektipronominit ovat ennen verbiä: ''Ti amo'' (”Rakastan sinua”). Myös VS-variantti on yleinen: ''Arriva Mario'' (”Mario saapuu”).
Koska tekijä näkyy yleensä lauseen predikaatissa, voidaan subjektipronomini jättää usein pois: ''(Io) ti amo'' (”Rakastan sinua”). Toisin kuin suomessa, subjektipronomini jätetään pois myös kolmannessa persoonassa: ''Mi ama'' (''Hän rakastaa minua''), ''È vero'' (”Se on totta”).
Kysymyslauseita voi muodostaa kysymyssanoilla tai muuttamalla kysymyslauseen sanajärjestystä niin, että verbi on ensimmäisenä, sitten asia, joka halutaan selvittää, ja sen jälkeen subjekti: ''È di pelle questa borsa?'' (”Onko tämä laukku nahkaa?”). Nykypuhekielessä kysymyslause kuitenkin eroaa usein väitelauseista ainoastaan nousevalla intonaatiolla.
==Matkasanasto==
| |||