Saksan matkasanakirja/Verbit

Saksan kielessä verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa viidessä aikamuodossa: preesens, imperfekti, perfekti, pluskvamperfekti ja futuuri. Preesens ilmaisee luonnollisesti parhaillaan tapahtuvaa toimintaa. Preesensiä käytetään myös muun muassa historian kertomuksissa niin sanottuna historiallisena preesensinä eli tapahtuma on menneessä ajassa, mutta tapahtumaa kuvatessa käytetään preesensiä. Preesensiä voi myös käyttää futuurina, jos lauseessa on tulevaisuuteen viittaava ajan määre. Futuuri voidaan myös muodostaa werden-apuverbillä (ich werde es machen 'tulen tekemään/aion tehdä sen'). Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä, esimerkiksi kertomuksissa ja selonteoissa, jolloin tapahtumat käsitetään loppuunsuoritetuiksi, eikä niillä ole yhtymäkohtaa nykyhetkeen. Kielitieteellisesti imperfekti vastaa todellisuudessa preteritiä. Puhutussa kielessä käytetään menneestä ajasta puhuttaessa useimmiten perfektiä. Se ilmaisee samalla, että jokin asia on tehty loppuun. Pluskvamperfekti kääntyy suomeksi pluskvamperfektinä (ich hatte es gemacht 'olin tehnyt sen').

Eriäviksi yhdysverbeiksi kutsutaan verbejä, jotka koostuvat etuliitteestä (kuten ein, an tai zurück) ja varsinaisesta verbistä. Jos eriävä yhdysverbi on päälauseen predikaattina, sen verbiosa taipuu normaalisti, mutta etuliite sijaitsee lauseen lopussa (esim. Ich nehme das Buch mit 'Otan kirjan mukaan'). Jos taas yhdysverbi ei ole predikaattina, sijaitsee koko yhdysverbi yhteenkirjoitettuna lauseen lopussa infinitiivissä (esim. Kannst du später anrufen? 'Voitko soittaa myöhemmin?'), kuten myös sivulauseessa (Er ist sicher, dass Maria jetzt ankommt. 'Hän on varma, että Maria saapuu nyt').

Saksan kielessä on myös joukko refleksiiviverbejä, joiden toiminta kohdistuu tekijään itseensä, kuten verbi sich waschen (’peseytyä’). Niihin liittyy refleksiivipronomini sich, joka taipuu persoonamuodoissa yleensä akkusatiivissa (esim. Ich muss mich beeilen 'Minun pitää kiirehtiä), mutta joissain harvoissa tapauksissa datiivissa (esim. Was stellst du dir vor? 'Mitä kuvittelet?). Epäsäännöllisesti taipuvia verbejä, joista useimpia kutsutaan myös vahvoiksi verbeiksi, on paljon. Epäsäännöllisistä verbeistä ilmoitetaan yleensä vain verbin teema, johon sisältyvät perusmuoto, preesens y. 3. p., imperfekti y. 3. p. ja partisiipin perfekti. Jokainen muoto on opeteltava ulkoa.

Luettelo joistakin epäsäännöllisistä verbeistä:

• an/fangen, fängt an, fing an, hat angefangen (alkaa)
• an/rufen, ruft an, rief an, hat angerufen (soittaa puhelimella)
• beginnen, beginnt, begann, hat begonnen (alkaa)
• bleiben, bleibt, blieb, ist geblieben (jäädä, pysyä, viipyä; huom. poikkeuksellinen apuverbi sein)

Sijamuodot

Sijamuodot ovat nominatiivi (perusmuoto), akkusatiivi, datiivi ja genetiivi. Substantiivit, adjektiivit, ja jotkut pronominit taipuvat sijamuodon ja suvun mukaan. Useimmilla substantiiveilla yksikön nominatiivi, akkusatiivi ja datiivi ovat kuitenkin yhtäläisiä (poikkeuksena ns. heikot maskuliinit), ja eroa näiden muotojen välillä on vain artikkelissa sekä sanaan mahdollisesti liittyvissä adjektiiveissa. Genetiivissä maskuliini- ja neutrisukuisilla sanoilla on pääte -(e)s (dat. dem Haus; gen. des Hauses); feminiinisukuisilla sanoilla yksikön genetiivikin on yhtäläinen datiivin kanssa (nom./akk. die Frau 'nainen', dat./gen. der Frau). Monikon datiivi eroaa muista monikon sijamuodoista n-päätteellään (nom./akk. die Häuser, gen. der Häuser, dat. den Häusern), mutta jos monikon perusmuodossa on jo n-pääte tai s-pääte, monikon kaikki muodot ovat samanlaisia ja vain artikkelin tai adjektiivin taivutus erottaa muodot. Vakiintuneissa sanonnoissa maskuliinin ja neutrin yksikön datiivimuodon lopussa voi lisäksi esiintyä vanhahtava e-pääte: zu Hause 'kotona', auf dem Lande 'maa(seudu)lla'. Genetiivi korvataan puhekielessä usein von-prepositiota käyttämällä.

Aikamuodot

Preesens

Preesens ilmaisee, mitä joku tekee tai mitä tapahtuu parhaillaan.

Säännölliset eli heikot verbit taipuvat hyvin yksinkertaisesti. Verbin vartaloon lisätään persoonapääte. Niitä ovat järjestyksessä -e, -st, -t, -en, -t, -en, -en. Jos verbin vartalo päättyy -t:hen, -d:hen tai konsonantiyhtymään (esim. -chn), käytetään pidempiä persoonapäätteitä. Tämä koskee vain yksikön 2. ja 3. sekä monikon 2. persoonaa. Persoonapäätteen eteen lisätään e-kirjain. Muutamille -el- ja -er- -loppuisilla tulee monikon 1. ja 3. persoonissa pääte -n.

spielen – pelata, leikkiä, soittaa
persoona	preesens	pääte
ich	spiele	-e
du	spielst	-st
er/sie/es	spielt	-t
wir	spielen	-en
ihr	spielt	-t
sie	spielen	-en
Sie	spielen	-en

warten – odottaa
persoona	preesens	pääte
ich	warte	-e
du	wartest	-est
er/sie/es	wartet	-et
wir	warten	-en
ihr	wartet	-et
sie	warten	-en
Sie	warten	-en

wandern – vaeltaa
persoona	preesens	pääte
ich	wandere	-e
du	wanderst	-st
er/sie/es	wandert	-t
wir	wandern	-n
ihr	wandert	-t
sie	wandern	-n
Sie	wandern	-n

Epäsäännöllisillä eli vahvoilla verbeillä on poikkeava taivutus yksikön 2. ja 3. persoonassa. Näillä persoonilla infinitiivin vokaali muuttuu seuraavasti:

• e > i – geben, er gibt
• e > ie – sehen, er sieht
• a > ä – fahren, er fährt
• au > äu – laufen, er läuft
• o > ö – stoßen, er stößt

Imperfekti

Säännölliset verbit

Säännölliset eli heikot verbit muodostetaan saksassa liittämällä verbin vartaloon tunnus -t tai -et sekä persoonapääte. Et -päätettä käytetään vain silloin jos verbin vartalo päättyy -t:hen tai -d:hen tai vaikeastilausuttaviin konsonanttiyhtymiin, kuten -ffn tai -tr. Imperfektin persoonapäätteet ovat järjestyksessään -e, -est, -e, -en, -et, -en, -en. Huomaa, että yksikön 1. ja 3. persoonassa päätteet ovat samanlaiset.

Machen – tehdä
persoona	imperfekti	pääte	tunnus
ich	machte	-e	-te
du	machtest	-est
er/sie/es	machte	-e
wir	machten	-en
ihr	machtet	-et
sie	machten	-en
Sie	machten	-en

Warten – odottaa
persoona	imperfekti	pääte	tunnus
ich	wartete	-e	-ete
du	wartetest	-est
er/sie/es	wartete	-e
wir	warteten	-en
ihr	wartetet	-et
sie	warteten	-en
Sie	warteten	-en

Öffnen – aukaista
persoona	imperfekti	pääte	tunnus
ich	öffnete	-e	-ete
du	öffnetest	-est
er/sie/es	öffnete	-e
wir	öffneten	-en
ihr	öffnetet	-et
sie	öffneten	-en
Sie	öffneten	-en

Epäsäännölliset verbit

Epäsäännöllisten verbien imperfekti muodostetaan useimmiten ilman tunnusta, mutta verbin vartalo muuttuu. Persoonapääte lisätään muuttuneeseen vartaloon. Kaikilla imperfekti muodoilla yksikön 1. ja 3. persoonat ovat päätteettömiä ja samanlaisia.

Kommen – tulla
persoona	imperfekti	pääte
ich	kam	-
du	kamst	-st
er/sie/es	kam	-
wir	kamen	-en
ihr	kamt	-t
sie	kamen	-en
Sie	kamen	-en

Finden – löytää
persoona	imperfekti	pääte
ich	fand	-
du	fandest	-est
er/sie/es	fand	-
wir	fanden	-en
ihr	fandet	-et
sie	fanden	-en
Sie	fanden	-en

On myös mahdollista, että verbin vartalo muuttuu, mutta ne saavat silti säännöllisten verbien imperfekti tunnukset ja päätteet.

Nennen – nimittää jks.
persoona	imperfekti	pääte	tunnus
ich	nannte	-e	-t
du	nanntest	-est
er/sie/es	nannte	-e
wir	nannten	-en
ihr	nanntet	-et
sie	nannten	-en
Sie	nannten	-en

Myös haben ja sein verbit taipuvat epäsäännöllisesti.

haben	sein
ich hatte du hattest er hatte wir hatten ihr hattet sie hatten Sie hatten	ich war du warst er war wir waren ihr wart sie waren Sie waren

Huomaa modaaliverbien imperfektimuodot.

Müssen – täytyä, olla pakko
persoona	imperfekti	pääte	tunnus
ich	musste	-e	-t
du	musstest	-est
er/sie/es	musste	-e
wir	mussten	-en
ihr	musstet	-et
sie	mussten	-en
Sie	mussten	-en

Huomaa myös werden-verbin imperfektin vartalomuutos (wurd-)

Werden – muuttua jks.
persoona	imperfekti	pääte
ich	wurde	-e
du	wurdest	-est
er/sie/es	wurde	-e
wir	wurden	-en
ihr	wurdet	-et
sie	wurden	-en
Sie	wurden	-en

Vertaa myös muiden modaaliverbien imperfekti muotoja. Huomaa joissakin verbeissä vokaalimuunnos.

Imperfektimuoto muodostetaan verbin perusmuodosta poistamalla verbistä (esim. machen) ns. loppuosa eli -en ja lisäämällä -te-pääte verbin loppuun: machen -> machte. Pääosa pysyy samana.

• dürfen > er durfte
• können > er konnte
• mögen > er mochte
• sollen > er sollte
• wollen > er wollte

Perfekti

Saksan perfekti suomennetaan useimmiten suomen imperfektinä. Perfektiin kuuluu kaksi osaa: apuverbi ja pääverbi (=partisiipin perfekti), joka on lauseen lopussa. Apuverbi taipuu aina subjektin mukaan, mutta partisiipin perfekti ei taivu. Saksassa perfektin apuverbi on useimmiten haben. Sein -apuverbiä käytetään,

1. kun pääverbi ilmaisee liikkumista paikasta toiseen, esim. Meine Mutter ist nach Finnland gefahren – Äitini matkusti Suomeen.
2. kun pääverbi ilmaisee olotilanmuutosta, esim. Ich bin Um 7 Uhr aufgewacht – Heräsin kello seitsemän.
3. seuraavien verbien perfektissä: sein (olla), werden (tulla joksikin), bleiben (jäädä, pysyä), gelingen (onnistua, sujua hyvin), passieren ja geschehen (tapahtua)

Säännöllisten verbien partisiipin perfekti muodostetaan vastaavasti: ge + [verbin vartalo] + t tai -et. Et -päätettä käytetään silloin kun verbin vartalo päättyy -t:hen, -d:hen tai konsonanttiyhtymään + -n/-m (esin. chn).

Epäsäännöllisien verbien partisiipin perfekti on opeteltava ulkoa. Ne ovat kuitenkin usein ge-alkuisia ja en-loppuisia.

Ge-etuliite puuttuu verbeiltä,

• jotka päättyvät -ieren-päätteeseen, esim. passieren > er ist passiert.
• jotka alkavat painottomalla etuliitteellä be-, emp-, ent-, er-, ge-, miss-, ver-, zer-, esim. erzählen > er hat erzählt.

Ge-etuliite tulee eriävien yhdysverbien yhdysosaien väliin, esim. mit/nehmen > mitgenommen.

Pluskvamperfekti

Saksassa pluskvamperfekti muodostetaan rakenteella hatte/war + partisiipinperfekti. Apuverbien haben ja sein imperfektimuotojen muut muodot löydät otsikosta imperfekti > epäsäännölliset verbit.

• haben: Hatte er der Gitarre gehabt?
• sein: War ich in Seenot gewesen?

Futuuri

Saksan futuuri muodostetaan werden -verbistä ja verbin perusmuodosta. Esim.

• Ich werde nach Finnland fahren – Matkustan Suomeen (futuuri).

werden – tulla jks.
persoona	preesens
ich	werde
du	wirst
er/sie/es	wird
wir	werden
ihr	werdet
sie	werden
Sie	werden

Tapaluokat

Tapaluokkia eli moduksia on kolme: indikatiivi, konjunktiivi ja imperatiivi eli käskymuoto. Indikatiivi esittää asian varmana väitteenä. Konjunktiivin preteritiä käytetään konditionaalina sekä päälauseessa että konjunktiolla wenn 'jos' alkavassa sivulauseessa (ich wäre 'olisin'; ich wäre gewesen 'olisin ollut'). Näin konjunktiivia käyttävät modaaliset lähinnä apuverbit sollen, wollen, dürfen, müssen, können ja verbit haben ja sein. Muilla verbeillä konditionaalivirkkeen päälause muodostuu werden-verbin konjunktiivin preteritillä (würde) ja pääverbin perusmuodolla (ich würde es machen 'tekisin sen'), sivulauseessa sen sijaan voi käyttää pelkkää pääverbin konjunktiivin imperfektiä, mutta rakenne würde + infinitiivi on myös mahdollinen (wenn ich es machte; wenn ich es machen würde 'jos tekisin sen'). Menneen ajan konditionaalivirke muodostuu aina konjunktiivin pluskvamperfektillä (ich hätte es gemacht, wenn ich Zeit gehabt hätte 'olisin tehnyt sen, jos minulla olisi ollut aikaa').

Konjunktiivin preesensiä ja perfektiä käytetään lähinnä vain kirjakielisessä epäsuorassa esityksessä, ja sillä ei oteta kantaa asian todenperäisyyteen (Der Premierminister sagt, es gehe der Ökonomie gut 'pääministerin mukaan taloudella menee hyvin').

Modaaliapuverbit

Modaaliapuverbien pääverbi menee infinitiiviin ja lauseen loppuun.

Modaaliapuverbit:

• dürfen, darf, durfte, hat gedurft, hatte gedurft (saada, olla lupa)
• können, kann, konnte, hat gekonnt, hatte gekonnt (osata, voida)
• mögen, mag, mochte, hat gemocht, hatte gemocht (pitää jstkn.)
• müssen, muss, musste, hat gemusst, hatte gemusst (pitää, täytyä)
• sollen, soll, sollte, hat gesollt, hatte gesollt (tulla, olla velvollisuus)
• wollen, will, wollte, hat gewollt, hatte gewollt (haluta, tahtoa, aikoa)

Konditionaali

Suomen konditionaalia ilmaistaa useimmiten saksassa apuverbillä würde ja pääverbin infinitiivillä. Esim.

• Ich würde kommen – tulisin

werden
persoona	imperfekti
ich	würde
du	würdest
er/sie/es	würde
wir	würden
ihr	würdet
sie	würden
Sie	würden

Kohteliasuuksissa voidaan myös käyttää konditionaalia. Esim.

• Würden Sie bitte hier kommen? – Tulisitteko tänne?

Konjunktiivin imperfekti

Kaikkien verbien kanssa voidaan käyttää würde + infinitiivi -rakennetta, mutta joistakin verbeistä käytetään konjunktiivin imperfektimuotoja, koska ne ovat yksinkertaisempia. Nuo muodostetaan yleensä tavallisesta imperfektimuodosta. Vahvoille verbeille lisätään perään tunnus -e. Joillakin verbeillä tapahtuu vokaalimuunnos eli Umlaut. Konjunktiivin imperfektiä käytetään lähinnä seuraavien verbien kanssa:

• Modaaliverbit

Infinitiivi	Imperfekti	Konjunktiivin imperfekti
dürfen	er durfte	er dürfte
können	er konnte	er könnte
mögen	er mochte	er möchte
müssen	er musste	er müsste
sollen	er sollte	er sollte
wollen	er wollte	er wollte

• Haben, sein ja werden

Infinitiivi	Imperfekti	Konjunktiivin imperfekti
sein	er war	er wäre
haben	er hatte	er hätte
werden	er wurde	er würde

Huomioi sein -verbin taivutus konjunktiivin imperfektissä.

Sein – olla
persoona	konjunktiivin imperfekti
ich	wäre
du	wärest
er/sie/es	wäre
wir	wären
ihr	wäret
sie	wären
Sie	wären

Konjunktiivin imperfektiä saatetaan käyttää sivulauseissa konditionaalin sijasta, varsinkin vahvoilla verbeillä. Heikolla verbillä yleensä käytännössä samanlainen kuin indikatiivin imperfekti. Vahvalla verbillä yleensä imperfektimuoto, jonka perään on lisätty -e ja jossa on joskus myös umlaut. Alla esimerkkeinä heikon ja vahvan verbin konjunktiivin imperfekti.

irren – erehtyä
persoona	konjunktiivin imperfekti
ich	irrte
du	irrtest
er/sie/es	irrte
wir	irrten
ihr	irrtet
sie	irrten
Sie	irrte

lügen – valehdella
persoona	konjunktiivin imperfekti
ich	löge
du	lögest
er/sie/es	löge
wir	lögen
ihr	löget
sie	lögen
Sie	lögen

Konjunktiivin pluskvamperfekti

Konjunktiivin pluskvamperfekti muodostetaan haben tai sein apuverbin konjunktiivin imperfektistä (hätte/wäre) ja pääverbin partisiipinperfektistä. Tämä muoto korvaa niin sanotun 2. konditionaalin, joka olisi paljon vaikeampi. Tämä muoto suomentuu konditionaalin perfektinä.

• Ich hätte der nur konfisziert! (Suomeksi: Olisin vain takavarikoinut sen!)

Esimerkki konjunktiivin pluskvamperfektistä, jossa on apuverbi haben:

töten – tappaa
persoona	preesens	apuverbi
ich	hätte getötet	hätte
du	hättest getötet	hättest
er/sie/es	hätte getötet	hätte
wir	hätten getötet	hätten
ihr	hättet getötet	hättet
sie	hätten getötet	hätten
Sie	hätten getötet	hätten

Esimerkki konjunktiivin pluskvamperfektistä, jossa on apuverbi sein:

sterben – kuolla
persoona	preesens	apuverbi
ich	wäre gestorben	wäre
du	wärest gestorben	wärest
er/sie/es	wäre gestorben	wäre
wir	wären gestorben	wären
ihr	wäret gestorben	wäret
sie	wären gestorben	wären
Sie	wären gestorben	wären

Konjunktiivin preesens

Konjunktiivin preesensiä käytetään ainoastaan huolitellussa (kirjoitetussa)yleiskielessä lähinnä epäsuorassa esityksessä. Sen tunnus on aina -e. Poikkeuksellinen on verbi sein.

wandern – vaeltaa
persoona	konjunktiivin preesens
ich	wandere
du	wanderest
er/sie/es	wandere
wir	wanderen
ihr	wanderet
sie	wanderen
Sie	wanderen

Sein – olla
persoona	konjunktiivin preesens
ich	sei
du	seiest
er/sie/es	sei
wir	seien
ihr	seiet
sie	seien
Sie	seien

Konjunktiivin perfekti

Konjunktiivin perfekti muodostetaan rakenteella habe/sei(e) + partisiipinperfekti. Kuten konjunktiivin preesensiä, tätäkin muotoa käytetään lähinnä suorassa kerronnassa.

Esimerkki konjunktiivin perfektistä, jossa on apuverbi haben:

töten – tappaa
persoona	preesens	apuverbi
ich	habe getötet	habe
du	habest getötet	habest
er/sie/es	habe getötet	habe
wir	haben getötet	haben
ihr	habet getötet	habet
sie	haben getötet	haben
Sie	haben getötet	haben

Esimerkki konjunktiivin perfektistä, jossa on apuverbi sein:

sterben – kuolla
persoona	preesens	apuverbi
ich	sei gestorben	sei
du	seiest gestorben	seiest
er/sie/es	sei gestorben	sei
wir	seien gestorben	seien
ihr	seiet gestorben	seiet
sie	seien gestorben	seien
Sie	seien gestorben	seien

Joitakin taivutettuja verbejä

Alla säännöllisen verbin taivutus, sitten epäsäännöllisiä:

Staubsaug|en (imuroida)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	staubsaug|e	staubsaug|te	ge|staubsaug|t
du	staubsaug|st	staubsaug|te|st
er/sie/es	staubsaug|t	staubsaug|te
wir	staubsaug|en	staubsaug|te|n
ihr	staubsaug|t	staubsaug|te|t
sie	staubsaug|en	staubsaug|te|n

Sein (olla; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	bin	war|	gewesen
du	bist	war|st
er/sie/es	ist	war|
wir	sind	war|en
ihr	seid	war|t
sie	sind	war|en

Hab|en (olla jollakulla; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	habe	hatte|	gehabt
du	hast	hatte|st
er/sie/es	hat	hatte|
wir	haben	hatte|n
ihr	habt	hatte|t
sie	haben	hatte|n

Vokaalimuutokset (vain y. 2. ja 3. p.):

e --> ie

Les|en (lukea; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	les|e	las|	ge|les|en
du	lies|t	las|t
er/sie/es	lie|st	las|
wir	les|en	las|en
ihr	les|t	las|t
sie	les|en	las|en

e --> i

Nehm|en (ottaa; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	nehm|e	nahm	ge|nomm|en
du	nimm|st	nahm|st
er/sie/es	nimm|t	nahm|
wir	nehm|en	nahm|en
ihr	nehm|t	nahm|t
sie	nehm|en	nahm|en

a --> ä

Fahr|en (ajaa, matkustaa; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	fahr|e	fuhr	ge|fahr|en
du	fähr|st	fuhr|st
er/sie/es	fähr|t	fuhr|
wir	fahr|en	fuhr|en
ihr	fahr|t	fuhr|t
sie	fahr|en	fuhr|en

Eriävät yhdysverbit:

Eriävissä yhdysverbeissä on kaksi osaa, jotka sanakirjoissa erotetaan kauttaviivalla. Normaalissa päälauseessa eriävä osa menee lauseen loppuun, perfektissä osien väliin ja kaikki kirjoitetaan yhteen.

ein/lad|en (kutsua; epäs.)

	Preesens	Imperfekti	Partisiipin perfekti
ich	lad|e ein	lud ein	ein|ge|lad|en
du	läd|st ein	lud|est ein
er/sie/es	läd|t ein	lud| ein
wir	lad|en ein	lud|en ein
ihr	lad|et ein	lud|et ein
sie	lad|en ein	lud|en ein